Sellaisia kirjoja on loppujen lopuksi hirveän monta - minulle kirjan hyvyys määräytyy siitä, pystyykö sen maailmaan unohtumaan toisen tai kolmannen kerran. Parhaat ovat sellaisia, joiden pariin on pakko päästä aina tietyin väliajoin, riippumatta siitä, onko kirjan lukenut jo neljästi tai viidesti. Esimerkiksi Diana Wynne Jonesin Tuli ja Myrkkykatko on kirja, jonka luen suurin piirtein kerran vuodessa. Toinen samanlainen on Tuija Lehtisen Vaniljasyndrooma, joka tulee käytyä uudestaan läpi aina näin syksyisin.
Muita luetellakseni; Liikkuva linna, Lauran laulu, Tyttö ja helmikorvakoru, Lukossa
(minulla on muuten uusi turhuusblogi, jos kiinnostaa niin käykää täällä)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti