En voinut olla huomaamatta, että blogiini on viime aikoina löydetty googlettamalla Surunsyöjät - näemmä kyseinen kirja kiinnostaa muitakin kuin minua. Kirjaan on nyt mahdollista tutustua etukäteen pienen lukunäytteen muodossa, jonka voi lukea täältä. Tässä vielä oma poimintani muu tekstin joukosta;
"Järkytyksestä sekaisin olevassa päässäni alkoi pikkuhiljaa muodostua yksi selkeä ja vahvasti sykkivä ajatus: Victorilla ei ollut kaikki kunnossa. Enkä nyt tarkoita, että olisin jotenkin huolissani hänen terveydestään; minä pelkäsin häntä. Hänellä oli jokin sellainen elämää suurempi salaisuus, jota hän ei halunnut kertoa minulle – tosin en minäkään sitä erityisemmin halunnut tietää. Victor oli jättänyt kertomatta jotain sellaista, jota kukaan muukaan ei tiennyt. Hänen salaisuutensa selittäisi mahdollisesti myös sen, miksi hän oli niin jumalattoman tutun näköinen. Aivan varmasti. Victor tiesi menneisyydestäni jotain, mitä minä en tiennyt."
Lyhyehkön pätkän perusteella on vaikea ruveta arvioimaan, millainen kokonaisuus on, mutta ainakaan minun mielestäni tuo ei eronnut muusta nuorille tarkoitetusta paranormaalia romantiikkaa käsittelevästä kirjallisuudesta sen enempää hyvässä kuin pahassakaan.
(ja köhköh, luimistellen on mutistava tähän, että kyllä Laitinen kirjoittaa paljon paremmin kuin minä ollessani 14vee.)
Angst, mulla on vahva tunne siitä että Laitinen kirjottaa myös paremmin kuin mä 14-vuotiaana. Tosin mä en edes muista mitä kirjoitin 14-vuotiaana, itse asiassa mietin sitä juuri tänään autossa kun selitin tästä kammottavasta ilmiöstä isälleni ja tulin siihen lopputulokseen, että huitelin noihin aikoihin kai Sateenvarjoenkelin kimpussa noin niin kuin ainakin.
VastaaPoistaMutta mun on pakko sanoa että Laitisen tekstistä tulee kyllä mieleen omani. Sillä vain taitaa olla vähän hienommat juonet kuin mulla mutta leikin, että jos mulla olisi ollut tai olisi nyt tarpeeksi mielikuvitusta niin pystyisin kyllä samaan! Tai ehkä vain lohdutan itseäni. Kuitenkin.
Ainoa asia mitä vielä lollailen aika kympillä on englanninkieliset nimet. Selkeä neljätoistavuotissyndrooma, tosin mä taisin olla tuossa vaiheessa jo yli siitä mutta ihan todella, aina kun kirjoittaa fantasiaa nuorella iällä sitä tekee englanninkielisillä nimillä, ainakin mun tarkkailujen mukaan.
Pitäisiköhän munkin alkaa taas kirjoittaa jotain siistejää paranormaaliuksia. Sain itse asiassa übercoolin idean merirosvoista ja Norjan prinsessasta (toivottavasti Mikko ei lue tätä tai se trollaa Norjalle hyvin ankarasti), saapi nähdä.
Ja pakko vielä lisätä että angst, herranjumala tuo on näköjään jonkun sarjan ensimmäinen osa ja voi jeesus, se on erinäisten lähteiden mukaan myös PSYKOLOGISESTI OIVALTAVA.
VastaaPoistaKunnianhimoinen tyttönen tämä Veera Laitinen.
Taidan mennä nurkkaan kehittelemään aikakonetta joka vie mut takaisin siihen kun mä olin neljätoista ja hakkaamaan päätä seinään siinä välissä.
Oi, ihanan pitkää kommentointia tähän, kettu tykkää! : D Hienoa huomata että joku muu aivoriiheilee myös tämän asian parissa, omalla kohdalla tuntuu etten millään pääse tästä tiedosta yli ja tahdon kirjan mahdollisimman pian käsiini jotta pääsen analysoimaan!
VastaaPoistaItse asiassa minäkin löydän tuosta tiettyjä samankaltaisuuksia omien tekstieni kanssa, tosin taidan vain lohduttaa itseäni minäkin... 14-vuotiaana kirjoittamani tekstit eivät kyllä missään nimessä ole julkaisukelpoisia, tutkin asiaa tänään etsimällä vanhoja tarinoitani romukoneen syövereistä. Eli, masentaa pientä ihmistä (tuo huomiosi englanninkielisistä nimistä on muuten ihan totta!)
Mutta tosiaan, mullekin aikakone kiitos. : < (ja joo, siistejä paranormaaliuksia Iljalta kuulostaa oikein hyvältä! Lukisin).
Kyllä olivat omat tekstit aika sekavaa sotkua vielä tuossa iässä (ehkä vähän vieläkin ;)). Tuon perusteella en ole ensimmäisenä kirjakauppaan rynnimässä, mutta vaikuttaa oikein sopivalta pikkusuolaiselta sellaisille Twilight-sukupolven edustajille.
VastaaPoista