sunnuntai 16. lokakuuta 2011

"rehellisesti sanottuna en ole kovin anteeksiantavaista tyyppiä"

Tulevaa merkintää varten (ja siksi koska kirjastosta ei löytynyt hyviä kirjoja) päädyin lukemaan uudelleen Nälkäpelin. Jostakin syystä olen siihen taas ihan addiktoitunut, vaikka suurin piirtein muistankin mitä kaikkea tulee tapahtumaan. Odotan elokuvaakin innolla - olen täysin vakuuttunut, että siitä tulee hyvä.

Nälkäpelin myötä tuli myös hinku heittää kaikki omat ihmissudemössötekstit taka-alalle ja alkaa kirjoittaa jotain toimintapainoitteista. Vahvoja päähenkilöitä! Verenvuodatusta! Toimintaa! Vielä vähän lisää verenvuodatusta! (huomautettakoon muuten, että minun kirjoittajanurani lähti käyntiin netissä toimineista Hopeanuoli-roolipeleistä, joissa väkivalta oli kaiken aa ja oo). 
(joo, kyllä mää teen jonkun laadukkaankin merkinnän joskus)

2 kommenttia:

  1. Ostin muuten tänään sen Veera Laitelan Surunsyöjät, tai oikeastaan iskä osti sen mulle koska harrastan hyviä myyntipuheita ("mun on aivan pakko saada tää että voin rakentaa kirjallista identiteettiäni tämän avulla!"). En ole vielä kerennyt kyllä sitä yhtään lukemaan enkä tiedä uskallanko edes. Jännää.

    VastaaPoista