 |
| viime aikoina olen kuunnellut the projektia pohtiessa paljon ben howardia |
Palasin jälleen The Projektin pariin huimalla kirjoitusvauhdilla: suurin piirtein 30 sanaa per tunti. Hitauteni ei oikeastaan haittaa minua, sillä tärkeintä on että olen saanut perusideasta jälleen hapuilevan otteen, ja aion pitää siitä nyt kynsin hampain kiinni. Tällä hetkellä vain vähän huolestuttaa se, että kaikki kirjoittamani kohtaukset ovat lyhyitä ja sirpalemaisia, jotenkin pitkät kokonaisuudet eivät valitsemallani tyylillä onnistu. Mutta onko lopputulos sitten liian irtonainen?
Suhtaudun joka tapauksessa projektiin myönteisemmin kuin pitkään aikaan, ja huomaan entistä selvemmin myös nanoilun positiivisen vaikutuksen; marraskuun jäljiltä kaikki on jotenkin selkeämpää ja mielekkäämpää.
(näillä näkymin ei tule todellakaan mitään ällää äikän yo:sta! nimimerkki "no emmää romantiikasta ja näistä taida lukea kun ei niistä kumminkaan mitään kysytä")
(mullon uusi blogi taas, joten
mainostan.)
Jee! Minä olen nanon jälkeen kirjoittanut muutamaa poikkeuspäivää huolimatta joka päivä 100-1000 sanaa ja olen huikean ylpeä itsestäni. Ei tässä mitään bestselleriä kirjoiteta, mutta ei se varmaan olekaan olennaisinta ;) Mutta nanon vaikutus on kyllä hurja, kiva kun myös keksit sen :)
VastaaPoistaApua, unohdin vastata tähän! Joka tapauksessa, tuo sinun kirjoitustahtisi kuulostaa mukavan, jotenkin, vakaalta, itselläkin pitäisi löytää tuollainen rutiini ja tietty tahti. : )
PoistaTosiaan, olen nanolle ikuisesti kiitollinen kaikesta! : D
Tein romantiikkatehtävän. En ollut lukenut romantiikasta. Hmm...
VastaaPoistaOlin uusimassa äikkää. Jäin syksyllä viiden pisteen päähän ällästä. Olisin saanut sen, ellen olisi kirjoittanut esseetä liiallisen innostuksen vallassa. Oli nimittäin aihe, josta tiesin todella paljon.
Nyt en todellakaan tule näkemään ällää. Sitä ei pelasta enää esseekään. Onko sinulla mahdollisuutta? Essee on ainakin minulle helpompi ja sinäkin varmaan taivut enemmän luovemman kirjoittamisen puolelle.
Minäkin tein romantiikkatehtävän sitten kuitenkin, vaikka tuskin siitä pisteitä paljon tulee.
PoistaKaikki osanottoni tuosta melkein-ällästä, voin kuvitella oman ketutukseni samassa tilanteessa... : / Omista mahdollisuuksistani en tiedä, enkä uskalla arvata. Alustavia pisteitä ei ole vielä saatu, mutta epäilen vahvasti etten tule saamaan kamalan korkeita yhdestäkään tehtävästä. Esseet ovat menneet minulla yleensä paremmin, mutta olen senkin suhteen aika epätasainen, riippuu niin paljon tehtävänannoista...
Joten, nyt ei kai auta muuta kuin odotella ja toivoa, että jospa tulokset eivät olisi niin pahoja kuin miltä nyt näyttää.
Minulla silloin aikanaan äidinkieli lähti E:nä, mutta tuli takaisin L:llänä. Oli ihan kiva yllätys. Tosin se oli silloin Wanhaan Hyvään Aikaan, kun äidinkielen yo-koe käsitti kaksi kirjoituskertaa: otsikkoessee ja aineistoessee ja näistä vain parempi lähetettiin raadille. Se on kuulemma nykyään ihan erilainen... ;/
VastaaPoistaEnsinnäkin, onnitelut tuosta ällästäsi, vaikka siitä aikaa onkin jo kulunut! : ) Tuo entismallinen yo-koe tuntuisi omalle kohdalleni ainakin paljon nykyistä paremmalta, nykyinen kun on... eh... en yksinkertaisesti osaa analysoida tekstejä niin syvällisesti ja tarkkanäköisesti kuin se edellyttää.
Poista