 |
| kuva hiukan muokattuna © Caitlin Clarkson |
The projektissa on ollut monenmoista aloitusta, onhan versioitakin kertynyt enemmän kuin laki sallii. Kahdeksannella luokalla kirjoittamani projektin ensimmäisen version alku kuuluu näin:
"Näin unta sudesta."
Itse asiassa tuo on minusta mukavan napakka, vaikka seuraava lause sen sitten lahjakkaasti vesittääkin... sitä paitsi luin myöhemmin jostain kirjoitusoppaasta, ettei tekstiä pidä ikinä aloittaa unennäöllä.
"Oli hassua, kuinka aina yön tullen mökki alkoi tuoksua sateelle. Silloinkin, kun taivas oli melkein pilvetön, laskevan auringon värinen.
Tai ehkä se oli sittenkin hämärän tuoksu; hiljalleen tiivistyvä, näkymätön kosteus, joka hengitti itsensä seinien läpi iholle."
Tuo on aika tuore tapaus, projektia jälleen kerran; kyseessä on kesällä aloittamani, nyt jo kuolleen ja kuopatun version aloitus. Tykkään tuosta aika paljon jotenkin, vaikka se onkin lähinnä tuollainen tunnelmoiva.
"Aamulla minä herätessäni näin ensimmäiseksi Joelin kasvot."
Nykyisen projektin ensimmäinen lause. En ole siihen hirveänkauhean tyytyväinen, koska en alkujaan edes ajatellut kyseistä kohtaa aloitukseksi. Tällä hetkellä toinen vaihtoehto on "Vielä nytkin valo oli minulle kulunutta talven valoa."
Sitten on niitä tarinoita, joissa kaikki on lähtenyt nimenomaan ensimmäisestä lauseesta, ihastuksestani siihen, halusta jatkaa jotain niin (omasta mielestäni) mielenkiintoiselta kuulostavaa. Omalla kohdallani sellainen aloitus on ollut tällainen:
"Kaikki alkaa siitä, kun minä nukahdan Siwan kassalle."
Kaksi ensin kuvaamaasi alkua ovat mielestäni hienoja. Ensimmäinen on lyhyt ja naseva ja saa heti miettimään mikähän rooli sudella tarinassasi on. Toisessa on ihan huikean kaunis tunnelma eikä minusta ollenkaan liikaa. tosin kokonaisessa käsikirjoituksessa joka lauseen ei mielestäni tarvitse olla tunnelmapläjäys vaan se riittää mausteeksi kokonaisuuteen. Mikäli tässä on kyseessä aloituslause olisi syytä heti seuraavaksi tulla jotakin realistista ja konkreettista kerrontaa.
VastaaPoistaPidin kovasti myös toiseksi viimeisestä, mutta sekin sopisi ehkä aloituslauseen seuraukseksi runollisuutensa vuoksi. Viimeinen on selkeästi tarinan aloituslause joka heti vie alkulähteelle ja on siksi erinomainen.
Kiitos noista huomioistasi, erittäin hyödyllistä kuultavaa ihan jo projektin tulevaisuuttakin ajatellen! : ) Olet varmasti oikeassa tuosta tunnelmoinnista ja sen käytöstä, minulla on vähän ongelmana ollut se, että tietynlainen konkretia puuttuu eikä tarina etene, kun tunnelmointi on pääosassa.
PoistaMiksei unennäöllä saisi aloittaa? Minä olen kuullut, että siihen ei saa missään nimessä lopettaa. ^_^
VastaaPoistaHaluaisin kyllä kuulla Siwan kassasta enemmän!
Minullakin on muuten lause "näin unta sudesta". Mutta se ei ole aloituslause. Minun teksteissäni ylipäätään puhutaan jostain syystä aika paljon eläimistä.
Hmm, nyt minun on itse asiassa korjattava tuota väitettäni, tarkistin asian ja se olikin niin, ettei tarinaa saisi aloittaa unesta heräämisen kuvauksella! Vaikka eikö se loppujen lopuksi ole vähän sama asia... No, kyseinen ongelma on ja pysyy tuossa ekan version aloituksessa. En kyllä edelleenkään muista, mikä siitä tekee niin huonon tavan.
PoistaMinäkin! En nimittäin ole saanut kirjoitettua kyseistä tarinaa muutamaa lausetta pidemmälle, mikä on harmi, sillä pidän tuosta alusta. Se on jotenkin dynaamisempi kuin minulla yleensä.
Maininta susista <--- kettu tykkää tarinasta välittömästi! ; ) Minulla eläinviittaukset, ym, ovat tarinoissa aika harvassa, mitä nyt noita susia hyppii milloin mistäkin.
sori tällainen tosi irrallinen kommentti, mutta kun mietit syitä siihen, miksi unesta herääminen on huono tapa aloittaa, niin kirjoittajatreffeissä siitä ainakin joskus puhuttiin: http://kirjoittajatreffit.net/2009/06/syopalaisen-uni-eli-miksi-heraaminen-on-vaarallinen-alku-tarinalle/
PoistaJa aa, tämä oli tosi mielenkiintoinen merkintä, minulle kun aloittaminen on viime aikoina ollut niin kovin vaikeaa. Itse yleensä tartun vain johonkin hyvin satunnaiseen lauseeseen, tunnelmakuvaukseen tai aktiiviseen tapahtumaan. Voisin ehkä suunnitellakin vähän enemmän, alku kuitenkin luo pohjan, ensivaikutelman lukijalle.
Voi, eihän tuo ole irrallinen kommentti ollenkaan, kiitos tuosta linkistä! Kirjoittajatreffeistähän se kyseinen juttu on tosiaan jäänyt mieleeni. Pitääkin lukea tuo teksti nyt uudemman kerran läpi ja hakea tarkempia perusteluja asialle. : )
PoistaMinä olen aloittamisen suhteen aika lailla kuten sinä, mitenkään erityisen tarkasti en pohdi aloituslauseen kunnollisuutta siinä mielessä, että kuinka paljon se lukijaa kiinnostaa. Pitäisi ehkä... mutta toisaalta, on myös huono jos aloitusta pohtii ihan liikaa ja se vaarantaa koko tekstinkin jatkamisen siinä sivussa!
Minunkin pitää korjata hieman tuota epäselvää lausettani, ettei unennäköön saisi lopettaa. Se olikin niin, että unesta heräämiseen ei saisi lopettaa!
PoistaKoska jos ensin kirjoittaa mielenkiintoisen, mutta yliluonnollisen (tms.) tarinan, ja kaikki päättyykin tilanteeseen "ai se olikin vain unta,onneksi heräsin" niin se on kuulemma pahimman luokan LÄTS eli lässähdys.
Aa, tuo on minullekin tuttua. : D Muistan saaneeni asiasta noottia joskus ala-asteella kirjoittamassani aineessa, jossa lopetus oli juuri tuon kertomasi mukainen. Se oli taas tosin niitä tarinoita jotka lähtivät rönsyilemään kaikkiin mahdollisiin ilmansuuntiin, ja koin tuon unijutun ainoaksi mahdollisuudeksi saada se joskus loppumaan. : ,)
Poista