ne peräti puhuu keskenään! (projektismia)

I’m sinking into you now
watch me disappear
So much better here

( Cinematic Orchestra- In To You)

 Projekti etenee hitaasti, se etenee epävarmasti, mutta etenee kuitenkin. Sitä aamuisin kirjoittaessa tulee mietittyä kaikenlaista. Ajattelin esimerkiksi asettaa itselleni jonkinlaista takarajaa, vaikka itseni tuntien en minä siinä varmaan pitäydy tai mitään. Olisi silti hienoa, mikäli kesän loppuun mennessä keskikohta olisi jo hyvää vauhtia ohitettu ja juonikuviot selkeääkin selkeämpiä, syksystä kun en osaa sanoa vielä mitään. Olen jankannut tämän tarinan kanssa jo niin monta vuotta, että tahtoisin lopultakin saada sen pisteeseen, jossa minulla olisi käsissäni muutakin kuin vain kasa toinen toistaan hajanaisempia aloituksia. 

Kirjoittamisen suhteen olen vähän turhan jahkaileva - kun yksi kohta on kirjoitettu ja aika siirtyä seuraavaan, minä jumitankin neljä seuraavaa päivää siinä aiemmin tehdyssä ja käyn kaiken läpi pikkutarkkuudella josta jokainen perfektionisti olisi ylpeä. Kaikenlaiset asiat aiheuttavat päänvaivaa - päähenkilön kertakaikkinen sosiaalinen kyvyttömyys, miespäähenkilön epämääräisyys, nämä kaksi yhdessä. Olen saanut heidät nyt peräti keskustelemaan keskenään ja odotan mielenkiinnolla seurauksia. 

Kaipailen projektia varten yhtä tekstinpätkää vanhalta koneeltani (jonka näyttö siis hajosi tässä vuonna yksi ja kaksi). Mitenköhän sen saisi sen uumenista ilman työlästä korjaamokierrosta?
(kiitos uudelle lukijalle + niille joita en vielä kiitellyt ♥)