"you transfix me, quite"

"I could bend you with my finger and my thumb, a mere reed you feel in my hands. But whatever I do with this cage, I cannot get at you. And it is your soul that I want.”

Katsoin viikonloppuna uusimman Kotiopettajattaren romaani -filmatisoinnin ja pidin siitä paljon. Itse asiassa todella paljon, mitä nyt vain koitan tässä esittää asiallista ja hillittyä silmät päästään itkevän fanitytön sijaan (joo'o, kyyneleitä valui. Kello oli tosin jo yli puolenyön ja muuta seliseliä).

Suhtauduin alunperin tähän uuteen leffaan aika nihkeästi, koska pidän valtavasti Jane Eyre-minisarjasta, joka joskus Suomen televisiossa esitettiin...  mutta tämä uusi olikin positiivinen yllätys. Pääosanesittäjät olivat hyviä, joskaan eivät minisarjan Ruth Wilsonin ja Toby Stephensin veroisia, ja kirjan tunnelma oli tavoitettu mielestäni oikein hyvin. Pidin tietynlaisesta vähäeleisyydestä, ja etenkin loppu oli hienovaraisen tyylikäs (tajuankohan itsekään mitä tarkoitan?).

Kahteen tuntiin ei vain yksinkertaisesti voi mahduttaa koko kirjaa, ja siksi moni kohta jäi pois, saaden juonenkäänteet vaikuttamaan hiukan hätiköidyimmiltä kuin mitä ne alun perin ovat. Tiettyjen juttujen puuttuminen sai Janen myös vaikuttamaan hiukan vähemmän itsenäiseltä kuin mitä hän kirjassa on - harmi, sillä juuri Janen hiljaisen voimakas persoona on olennainen osa Kotiopettajaren romaania.

Mutta siis, suosittelen katsomaan! Itse innostuin Jane Eyren tarinasta sen takia jälleen niin paljon, että lainasin alkuperäisteoksen kirjastosta heti maanantaina. Kyseessä on harvoja klassikoita, joista oikeasti pidän, vaikka kieltämättä Brönten yksityiskohtainen, dramaattinen kieli ei aivan yhtä paljon ihastuta nykyään kuin mitä yläasteella aikoinaan.

(poistin muuten kommentoinnin yhteydestä tuon sanatarkastuksen vai mikä onkaan, toivottavasti helpottaa mahdollista kommentointia : >)