riikka pulkkinen vieras tylsä (eikä ollut!)

Onnellisia ovat ne, jotka kuljettavat mukanaan monta maailmaa.

 ...Tosiaan, susitalveen on löydetty tänään otsikon hakusanalla (sulut ovat luonnollisesti oma kommenttini). Peräti kaksi kertaa. Kirjan keskiviikkona lukeneena, saanen esittää tuohtuneen vastalauseen: ei ollut tylsä, ei! Vieras oli tiivistunnelmainen ja kiihkeä ja hyvin tunnistettavaa Pulkkista kaikin puolin, hienoa tekstiä siis. Kirja tuli luettua melkein yhdeltä istumalta, kuten Totta aikoinaan. Aivan samanlaiseksi elämykseksi se ei yltänyt, mikä oli odotettavaa; Totta oli aikoinaan altavastaaja, minun ei pitänyt lumoutua siitä ollenkaan, kyseessä oli vain kirja joka täytyi lukea äidinkielenkurssia varten. Mutta ihastuinkin täysin totaalisesti kieleen ja tarinaan.

Vieras taas, siitä minä tiesin jo mitä odottaa, eikä tarina näin ollen päässyt yllättämään täysin samalla tavalla. Hieno se silti oli, monisyinen ja ajatuksia herättävä, tarinana jollain tapaa paljon painavampi kuin esimerkiksi Totta. Kirja käsitteli niin muukalaisvihaa, uskontoa kuin syömishäiriöitäkin, vierauden tuntua omassa elämässä. Etenkin syömishäiriö ja uskonto kietoutuivat yhteen todella, voiko edes näin sanoa, mielenkiintoisella tavalla. Joka tapauksessa kirja, jota suosittelen ehdottomasti.

Tämänviikkoisessa Annassa Pulkkinen kertoo muuten, mitä hän tällä hetkellä erityisesti odottaa:

Hiihtoa joulukuussa järven jään yli saareen. Lumen suihkinaa. Saaressa kuuset kuin talviunta nukkuvat hattivatit. Termarissa kaakaota.