 |
| allekirjoittaneen asunnossa on aina joulu. glögimuki puuttuu kuvasta |
Eikä minulla pitäisi olla aikaa lukea, mutta luenpa silti - Annukka Salaman Käärmeenluumoja on tällä hetkellä puolessa välissä. Pidän siitä yllättävän paljon, oikeastaan. Salama väistelee kliseitä onnistuneesti, ja koko voimaeläin-ajatus on todella mielenkiintoisesti toteutettu. Päähenkilö Unna on myös genreä ajatellen ilahduttavan sympaattinen tapaus, minä kun en ole pitkään aikaan oikein samaistunut nuortenkirjojen päähenkilöihin tai mitään...
Mitästä muuta. Salaman kerrontaa lukee mielellään, olen siitä aika kateellinenkin. Joone on ihana. Rufuskin menettelee, vaikka nykyisin hypin seinille aina, kun miespäähenkilö on huomiota herättävän hyvännäköinen. Tulipas tästä taas hieno melkein-arvostelu.
Ihana kuva! Ja kyllä sinä vielä sanat saat kiinni, älä huoli. :) Myöhemmin ehtii sitten korjailla.
VastaaPoistaMinusta Käärmeenlumooja oli yllättävän nopealukuinen. Meinasin kirjoittaa melkein-arvostelun, mutten jaksanut.
Ja sanottiinko siinä, että Rufus oli hyvännäköinen? Mä käsitin, että se oli sellainen lähinnä Unnasta. Minä luen kyllä mieluummin hyvännököisistä kuin rumista, mutta rajansa kaikessa. :D
Kiitos tsemppauksesta! Eiköhän se tosiaan tästä, ja kotiviikonloppu tosiaan edesauttaa sanojen kertymistä. : )
PoistaNiin on, minäkin lainasin sen eilen ja olen kohta lukenut loppuun, sen verran se vie mukanaan! Minulta eivät oikein tunnu onnistuvan muut kuin tällaiset melkein-arvostelut...
No, Salaman kunniaksi on sanottava, että ei sitä hyvännäköisyyttä ole yhtä kovasti alleviivattu kuin jossain muissa saman genren teoksissa - mutta kyllä minusta Rufuksen hyvännäköisyydestä puhutaan ihan selvänä faktana, kun muutkin tytöt kihertävät innoissaan siinä lähellä ja muuta.
Ja minähän olen siis totaalisen kyllästynyt hyvännäköisiin poikapäähenkilöihin nuorten aikuisten kirjallisuudessa. Olen lukenut liikaa paranormaalia romantiikkaa sun muuta, siksi olen moiselle vähän yliherkkä. :,>
Ooo, ihana kuva, kyllä.
VastaaPoistaMinäkin käsitin että Rufus on Unnasta hyvännäköinen ts. minusta sellainen mies ei ole kovin viehättävä katsoa.
Joone, huoh, en viitsi edes aloittaa ihkutusta ja se kaikki vain koska tyyppi on glamrokkari. Postasin aikoinaan kokonaisen tekstin perustuen siihen mitä ajatuksia Joone minussa herätti...
Kiitän! :3
PoistaAa, taidanpa sitten kuitenkin ottaa sanani takaisin tuossa hyvännäköisyysasiassa! :,>
Luinkin sen merkintäsi tänään, kun muistelin että olit Joonesta joskus jotain kirjoittanut. Minä loppujen lopuksi hirveän harvoin tykästyn Joonen kaltaisiin hahmoihin, mutta äh, hän on ihana, kuten sanottu! Homoudesta noin yleensä tunnutaan kirjoitettavan nuortenkirjallisuudessa vähän vaivaannuttavasti (vrt. Kesyttömän Niko), siinäkin suhteessa Salama on onnistunut.
Minäkään en yleensä kiinny tuollaisiin... enkeleihin mutta Salama on selvästikin tehnyt nyt jotakin oikein.
PoistaHomojutusta: en edes aina muista Joonen olevan homo, koska homous ei ole päälleliimattu, ylimääräinen ominaisuus kuten se usein on. Niko on hyvä esimerkki, auts. Silti kannatan homojen tunkemista joka paikkaan, sillä vain siten kulttuurissa ja yleisessä mielipiteessä tapahtuu muutos parempaan. Se vain ihmetyttää että missä ovat nyky(nuorten)kirjllisuuden lesbot.
Niinpä, päälleliimattu on se sana joka ensimmäisenä tulee mieleen, kun nuortenkirjojen homohahmoja miettii - Joonen kohdalla asia tuli ilmi jotenkin tosi luonnollista kautta eikä sitä tarvinnut koko ajan olla huutelemassa.
PoistaHyvä huomio - minä en ole tuota lesboasiaa tullutkaan aikaisemmin miettineeksi, mutta ihan totta! Muutama lesboutta käsittelevä nuortenkirja tulee mieleeni (Valoa valoa valoa sekä Kun enkelit katsovat muualle), mutta missä ovat esimerkiksi tytöistä tykkäävät tyttösivuhenkilöt/muut vastaavat hahmot? Jos esimerkkejä tällaisista löytyy, saa kertoa, koska yhtään ei tule minun mieleeni!
Ai niin, Valoa valoa valoa! Meinasin tulla hulluksi sitä lukiessani kun se taisi olla suunnilleen eka opus, jossa lesbosuhde oli NORMAALIA. Itse sisältö on vähän ällösöpöä mutta fuck it!
PoistaMinulla on Kakkosessa lesbosivuhenkilö mutta Kakkosta ei voi vahingossakaan sanoa nuortenkirjallisuudeksi, luulisin.
Bissetkin ovat heikoilla, mutta niin vähän kaikki vähemmistöt. Jostain syystä seksuaalivähemmistöjä on helppo edustaa neitimäisellä miehellä. Se on - vaaraton? Vähän pelle, ei vakavasti otettava.
Haluan nyt heti femmelesbohahmon! Bandannat ja reisitaskuhousut alkavat jo riittää vaikka eipä niitäkään _kirjallisuudessa paljon näy.
Valoa valoa valoa on kyllä hieno monessa suhteessa. Ja tähän mennessä ainoa Finlandia Juniorin voittanut teos, josta olen pitänyt...
PoistaLievätkö lesbosivuhenkilöt muutenkaan hirmu yleisiä? Minun tekstini ovat, valitettavaa kyllä, aika heteropainotteisia...
Hmm, vastaisuudessa kirjallisuutta lukiessa pitää tähän asiaan kiinnittää huomiota!
Heteroista on helpointa kirjoittaa, koska heterous ei ole päälleliimattua kun taas muut suuntautumiset menevät helposti sellaiseksi. Erityisen kamalia ovat kiintiöhomot, joiden ainoa ominaisuus on homous. VAIKKA onko se pahempi kuin ei homoja ollenkaan? Ihannetilanne tietenkin on, että muut suuntautumiset olisivat yhtä "normaaleja" kuin heterous ison yleisön silmissä mutta sitä odotellessa...
PoistaNäinhän se on - osaksi siksi olen vältellyt tätä teksteissäni, kun lopputuloksena olisi kuitenkin se pelätty päälleliimattu kiintiöhomous.
PoistaMinä en pitänyt Valoa valoa valoa -kirjasta, mielestäni se oli tekotaiteellinen. En kyllä edes lukenut sitä loppuun.
PoistaKäärmeenlumoojasta tykkäsin enimmäkseen tosi paljon. Minustakin Rufus oli hyvännököinen lähinnä Unnan mielestä, ts. minusta hän ei ollut, mutta kyllä siellä taidettiin sanoa, että muutkin tytöt kuolasivat hänen peräänsä.
Salla Simukalla on joitan kirjoja, joissa on lesbohenkilöitä. Ja Terhi Rannellalla. Mutta muita en nyt saa päähäni.
Hmm, kieltämättä Valoa valoa valoa on teos, jonka voi varmasti nähdä myös tekotaiteellisena - itse kallistuin kuitenkin aikanaan kannalle, että Huotarisen kielenkäyttö on yhtäkaikki hienoa ja tarina kaunis.
PoistaAa, tuohon muiden tyttöjen kuolaamiseen minä aika lailla väitteeni taisin perustaa.
Kun enkelit katsovat muualla taitaa olla juuri Simukan teos...? Ja aa, Terhi Rannelalla on se muuan kirjasarja tosiaan! Pidin ensimmäisestä osasta melko paljon, muut eivät enää niin innostaneet.
Ehkä minun vain olisi pitänyt lukea se loppuun.
PoistaJoo, se on Simukan, mutta Simukalla on muitakin kirjoja, joissa on seksuaalivähemmistöjä. Ne eivät kyllä suoraan sanottuna ole minusta kovin hyvin kirjoitettuja. Minustakin Terhi Rannelan sarjan eka osa oli ihan kiva, joskin se sisälsi ihan hemmetisti mainontaa! Päähenkilön jokaisen vaatteen kohdalla mainittiin, mistä se oli ostettu. O_o Alkoi todella tympiä jossain vaiheessa sitä "hän veti päälleen punaisen H&M:ltä ostetun paidan".
En tiedä, kyllä kokeilla ainakin kannattaa. :) Minusta se oli loppujen lopuksi todella kaunis kirja.
PoistaAhaa, minä en ole tutustunut Simukan tuotantoon kuin tuon kyseisen kirjan ja sitten hänen uusimman dystopiansa muodossa... en kyllä ole vaikuttunut kummastakaan, etenkin dystopiassa oli hirveästi potentiaalia mutta ei sitä oikein oltu hyödynnetty.
(Piilo)mainontaa, hah! :D Itse en moista yksityiskohtaa muistakaan, mutta siitä on kyllä jo ikuisuus kun olen kirjan lukenut. Asiasta kukkaruukkuun, minä olen muuten surkea kuvailemaan hahmojeni vaatteita.
En ole lukenut mitään noista, mutta pitäisi laittaa listalle. Lesboja en ole hirveänä bongaillut kirjoista, mutta Joone oli kyllä hyvä homo. Kuvittelen myös, että Nälkäpelien Cinna oli homo, mutta sitä ei taidettu mainita. Ja ehkä Capitolissa suuntautuneisuudella ei enää ollut väliä.
PoistaMinusta pukeutumista ei tarvitse kuvata, ellei se ole jotenkin merkityksellistä. Okei, on ihan eri asia pukeutua H&M:n kuin vaikka Lacosten paitaan, mutta ei sitä joka väliin tarvitse hokea. Tai joku Citymarketin tai Minimanin paita kertoisi ehkä vielä enemmän. ;) Itse jätän vaatteiden kuvailun usein mainintaan "urheiluhousut, uudet farkut, liian suuri t-paita, valkoinen takki (joka pian likaantuu), verenpunainen mekko jossa oli hyvin antelias kaula-aukko, mummon kutomat lapaset" tms. Vaatteen pitäisi kertoa edes jotain hahmosta (tai tunnelmasta?), että se mainitaan. Esim. teiniromaanissa ei ole kovin erikoista, jos jollakin on H&M:n paita, ellei se sitten ole viiden vuoden takaista mallistoa. Jos H&M:n vaatteista sellaista näkee..
Ahaa, eli kun puhuttiin Cinnan kumppanista, kyse olikin työkaverista... Parempi niin, en voi käsittää miksi homon rakas on kumppani. Mitä vittua? Kuinka moni hetero sanoo että "tässä on mun kumppani". Kuka idiootti keksi tämän?
PoistaKettu: Jos pelkäät päälleliimattua tunnelmaa, luetuta ei-heterohahmosi jollakin ei-heterolla. :)
Oi, Cinna. Cinna on ihana myös (todella relevantti kommentti, mutta minulla ei ole mitään fiksua lisättävää :D). Kieltämättä Cinna, ja Portiako tämä kumppani oli, eivät olleet jotenkin pariskuntamainen parivaljakko ollenkaan...
PoistaLila, tuo sinun vaatteiden kuvailusihan on juuri sellaista kuin pitääkin, ja millaista itse luen mieluiten - tosin, itse harvoin osaan kirjoittaa vaatteista edes tuolla tavalla!
Ihana keskustelu, pakko osallistua. :P
PoistaOon tietenkin jäävi osallistumaan siihen, onko lumoojan hahmot nyt hyvännäköisiä vai ei. Kirjasta pitäis käydä ilmi miten olen sen ajatellut, eikä selittelemällä. Mutta ehkä jotain on onnistunut, jos se jää mietityttämään? Puhuttiin tästä aiheesta kustannustoimittajani kanssa, ja hän näki asian niin, että hahmot ovat vetovoimaisia, mikä ei välttämättä ole ulkonäköseikka. Rufuksen rastat ja tatuoinnit, Joonen takut, rikkinäiset vaatteet ja lävistykset, Unnan huolittelematon tukka ja löysät vaatteet voivat olla monen mielestä jopa luoltaantyöntäviä. Mä näin sen niin, että nää tyypit on vetovoimaisia hyvän itsetuntonsa takia, ne elävät jengissä jossa saa olla juuri oma itsensä, ovat sinut voimaeläimensä kanssa, kääntävät heikkoutensa porukalla vahvuuksiksi yms. Ja sellainen rokkitähtimäinen karisma niissä on mun mielessä kaikissa, mikä pistää teinitytöt kikattelemaan. ;) Mua itseä henkilökohtaisesti viehättää ihmisissä tietynlainen androgyynisyys. Halusin sivuta sitä niin, että monen kohdalla näiden tyyppien ulkonäköä ja luonteenpiirteitä määrittelee enemmän voimaeläin, kuin sukupuoli.
Unnan siskohan sanoi Rufusta kerran söpöksi, mutta siinäkin Unna totesi, että Saana näkee aina ihmisissä pintaa syvemmälle. Eli söpöydellä oli tarkotus viitata Rufuksen tapaan suhtautua lapsiin ja kohdella niitä.
Ja homouden päälleliimaamisesta hahmoihin: mun mielestä Vikessä heterous on päälleliimattua. Mut tarkotuksella, niin ehkä se annetaan anteeks? ;)
Brändestä: musta tuntuu, että vaatemerkkien luetteleminen kuuluu jotenkin chick litin genreominaisuuksiin. En tiedä onko Rannelan sarja kyseistä lajia. Mutta joo.
Tsemppiä nanon kanssa!
Oh, mahtavaa että osallistut tähän keskusteluun! (vaikka samalla pyörin täällä ympyrää hämilläni, ei allekirjoittaneen kämäiseen blogiin mitään kirjailijoita pidä päästää kun alkaa hävettää :,D). Olen joka tapauksessa valmis allekirjoittamaan kommenttisi, tuo oma ulkonäköheittoni oli loppupeleissä vähän huonosti mietitty huomio. Hienoa joka tapauksessa, että hahmojen ulkonäköasiaan on lähdetty juuri tuosta näkökulmasta. Tämänkin keskustelun kommenteista huomaa, että suurin osa pointtisi on myös tajunnut - toisin kuin eräs nimeltämainitsematon puusilmä. :D
PoistaRannelan kirja ei taida chick litistä oikein käydä, mutta se on kyllä totta, että kyseisessä genressä sitä harrastetaan! Minä olen tosin niin brändiummikko, että kaikki se menee aina omalta osalta ohi.
Kiitos! Tsemppiä myös sinun nanoosi, vaikka näytätkin olevan jo voiton puolella sanamäärän puolesta. :>
Heh, mun kirjalijaidentiteetti on vielä niin hakusessa, että tunnen itseni enemmän vaikka... wrimoksi? Mulla on ollut kamala blokki pari päivää päällä, ja otan varmaan kohta deen sanasotahaasteen vastaan.
PoistaMutta Rufuksesta vielä, en muistanut että takakannessahan lukee että se kaveri on synkänkomea! Teksti on mainostoimittajan kirjoittama, mä ehdotin että siihen olisi laitettu "pantavan näköinen uros". Ei menny läpi, kumma juttu. :P
Minäkin olin jättää nanoilun jo kesken, mutta onneksi sain ideasta taas kiinni ja nyt tuntuu, että ehkä sittenkin selvitän tämän nanon kunnialla loppuun...
PoistaSynkänkomea! Minulta on mennyt tuo kohta ihan ohi. Kieltämättä oma ehdotuksesi sopisi paremmin kirjan tyyliin. :D
Hei, ei voi vaatia marraskuussa älyllisiä kirja-arvosteluja (nimin. kirjabloggari, joka ei ole tehnyt kuukauteen yhtäkään kirja-arvostelua).
VastaaPoistaKäärmeenlumooja oli kyllä hyvä, menee tämän vuoden lanu-listani top-sijoille!
Hyvä huomio, Ahmu. Minä en ole kirjabloggaaja joten paineita ei ole mutta alkaa vähän häiritä että olen tässä kuussa lukenut vain yhden kirjan ja sekin oli sellainen minkä olisi normaalisti syönyt noin päivässä.
PoistaSyönyt?
Minulta ei voi vaatia älyllisiä kirja-arvosteluja missään kuussa. :D Mikä on kai ihan hyvä, koska en profiloi itseäni kirjabloggaajaksi. Tai ehkä se on vain tekosyyni sille, ettei minun tarvitsisi kirjoittaa muita kuin köykäisiä mielipiteenheittoja lukemistani kirjoista.
PoistaSe on hyvä tekosyy, arvostelujen kirjoittaminen on rankkaa. En voi ymmärtää miten kirjoittajat ehtivät pitää vielä kirjablogiakin! Saat Ahmu kertoa. :P
Poista