jee, eli jonkinlaista nanoväsymystä

"En mennyt kuluun myskään keskiviikkona. Tiistaina en ollut käytännössä käynyt ylhäällä kertaakaan - en antaa voinut äidin ähdä jalkaani."

Olen jossain nanon kirjoittamisen vaiheessa kadottanut sen ajatuksen, että kirjoitan nimenomaan tarinan tai hahmojen vuoksi; ehei, olennaista kaikessa on saada SANOJAA!!1 Voihan tuska. Tavallaan vain toivon, että marraskuu loppuisi jo ja saisin palata tähän projektiin sen ansaitsemalla(?) hartaudella.

Kirjailija Lani Diane Rich hehkutti tänään nanomailissa sitä, kuinka nano muutti hänen elämänsä; " Because of NaNoWriMo, I started taking myself seriously as a writer", ym ym. Kustannussopimus tuli ja muuta jännää. Miksiköhän allekirjoittaneesta tuntuu siltä, että tällä menolla ja tekstin laadulla joku tulee ottamaan minulta kirjoittajanoikeudet pois?

Viikonloppuna ei (onneksi?) ole tällä kertaa mahdollisuutta ajatellakaan koko nanoa.
(hmm, nanomerkintöjeni siivittämänä minulta katosi jo yksi lukija! Tämä marraskuu nyt on tällaista, pahoittelen)