Muuan vanhempi herrasmies bongasi minut tänään Suomalaisessa kirjakaupassa selaamasta pokkariversiota Victor Hugon Kurjista ja intoutui kertomaan omasta kirjailijanurastaan, jota Kurjat kuulemma inspiroi. Mies oli erityisen aulis kuvailemaan omaa Suomen historiaa käsittelevää tuotantoaan, ja juttua olisi riittänyt pitkäksikin aikaa ellen olisi lopulta taktisesti karannut paikalta. Myöhemmin hän sattui kassalle samaan aikaan ja kyseli myyjältä kiinnostuneena, onko liikkeessä erästä (minulle tuntemattoman kustantamon ja kirjailijan) kirjaa. Lyön vaikka pääni pantiksi, että se oli hänen omansa.
...Jotenkin näin siinä oman tulevaisuuteni, mikäli koskaanikinä julkaisisin jotain; toisin sanoen puhuisin teoksistani kaikille tuntemattomille, kun ei niistä muuten kukaan tietäisi. Huomaahan tästä blogista jo, että siihen suuntaan ollaan hyvää matkaa menossa! Mies itsessään oli kyllä ihan sympaattinen, ei siinä. Hänet pitäisi nopeasti hommata jonnekin tilaisuuteen kertomaan kirjoistaan.
Ehkä kutsumme hänet leirinuotiolle XD
VastaaPoistaNonni, ehdottomasti! Saisitte todennäköisesti hyvin aktiivisen ja asialleen omistautuneen nuotiolaisen. :3
PoistaAjattelin ihan samaa kuin Ahmu! Sinun täytyy joskus kertoa meille, kuka hän on, jos muistat.
PoistaSe tässä harmittaakin, että sen enempää kirjan kuin miehenkään nimi ei jäänyt mieleeni. :< Mutta pidän silmäni auki siltä varalta että joskus vielä törmään häneen!
Poista